Vanhan tuolin verhoilu

Verhoilin kesällä ystäväni upean tuolivanhuksen. Lopputuloksesta tuli mielestäni todella tyylikäs – Johanna Gullichsenin Helios -kankaalla ei voi mennä pieleen! En ole aiemmin sen suuremmin tutustunut näihin Johanna Gullichsenin kankaisiin, mutta aion ehdottomasti pitää ne mielessäni tulevia verhoiluprojektejani ajatellen. Hyvälaatuisella verhoilukankaalla on nimittäin todella miellyttävää työskennellä. Plussaa kangas sai myöskin sen leveydestä – yleensä kankaat ovat 140 cm leveitä, mutta tämä Helios on 210 cm leveydeltään. Tämä helpotti raitojen kohdistamista ilman suurempia hukkapaloja, joten sitä jäi ystäväni hankkimasta metrin palasta vielä jäljelle mukavasti johonkin muuhun käyttötarkoitukseen.

Työvaiheet tämän tuolin kunnostuksessa jaoin kuuteen osaan: 1.) Vanhan verhoilun purkaminen 2.) pohjatyöt eli uuden vaahtomuovin, vanun ja liinauksen kiinnittäminen 3.) kankaan kiinnitys selkänojaan sekä istuimeen hakasnaulaimella 4.) takaselän kankaan kiinnittäminen käsin ompelemalla etuselän kankaaseen 5.) tuolin rungon maalaaminen 6.) istuimen, selkänojan sekä käsinojien ruuvaaminen takaisin paikoilleen.

Kuten niin usein aiemmin, tälläkään kertaa kameralle ei tallentunut työn touhussa kovin montaa kuvaa. Alla kuitenkin työn vaiheista muutamia kuvia, sekä ihan viimeisenä kuva tuolista ennen verhoilua. Tuon “ennen” kuvankin kanssa kävi klassiset – olin vahingossa poistanut kameralla ottamani kuvat tuolista alkuperäisessä verhoilussaan, mutta onneksi olin sentään pari räpsyä muistanut ottaa puhelimella. Nooh, tekevälle sattuu 😉

Tuoliin vaihdettiin uusi, sentin paksuinen vaahtomuovi, jonka päälle kiinnitin vielä ohuen vanun sekä liinauksen lakanakankaalla.
Liinauksen kiinnitys.
Raitojen kohdistamista ja kankaan asettamista paikalleen ennen kiinnitystä.
Tuoli ennen verhoilua.

Seuraavana verhoiluprojektina olisi vanhan Askon nojatuolin kunnostaminen meille kotiin. Tuo kyseinen nojatuoli on nyt kohta vuoden odottanut kotonamme inspiraatiota, mutta kankaan valitseminen on tuottanut minulle todella paljon päänvaivaa. Toisaalta tekisi mieli hullutella jollain ihanalla, trendikkäällä sametilla, mutta järkeni sanoo ettei se koirataloudessa ole kaikista paras valinta. Varsinkaan, kun tuo meidän karvakorva on ottanut tuon nojatuolin omaksi lempipaikakseen 🙂 Katsotaan nyt, jos vaikka syksyn aikana saisin vihdoinkin tehtyä päätöksen tuon kankaan suhteen ja vihdoin aloitettua seuraavan projektini!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *